Ei voi olla näin vaikeaa! USKOMATONTA

     Putousta lainaten"mie romahan"

Tämä asunto asia, on nyt siinä pisteessä,ettei kukaan usko tämän olevan edes todellista!

Olin jälleen saanut uuden meilin oikeusavustajaltani,siis ne aiemmat, mitä sieltä on tullut,ovat tuoneet toivoa,ja sitten taas seuraavaksi,pamahdettu maahan ja todella lujaa.

Ympäripyöreää pyöritystä mihinkään johtamatta.

Päinvastoin.

Sanoi vain tilanteesi hankala,koita löytää asunto,ja kysy sossun apua,vastasin,että kaikki tahot kysyinkin ennen oikeusaputoimistoon menemistä.

(Sen verran kai oikeus minullakin kritisoida,että edellinen homeasunto asia kun meillä oli,silloinen oikeusavustaja teki puolestani paljon,otti selvää asioista,otti yhteyksiä)

Nyt joudun itse samaa toistamaan,jakamaan kuvia asunnosta,kolmannen kerran pyysi,jos sos virasto voi auttaa,no he eivät voi)sekä paljon muuta,mitä olen jo antanut paperilla sinne toimistoon,ja kuvat,yhteystiedot eri tahoihin,vaikka ja mitä.

Turhauttaa..

Sain perjantaina jälleen antibiootti kuurin,nyt oli vasen poskiontelo aivan tulehtunut,kuulema meni mittarin maksimiin,ja lima valuu kurkkuun:/

Eipä siinä muuta kuin taas maitohappobakteereita,ja lääkettä.Aivan raivostuttavaa,lääkettä päänsärkyyn,kaikkeen vaikuttaa.Mielialaan.Viimiset rahani lääkkeisiin.

Netistä taas kopsattu aforismia,joka hieman ajatuksia saa paremmaksi,kun oikein keljuttaa.

Kela teki sen taas,hylkäsi B lausunnon,siihen oli tk,lääkäri laittanut lievää masennusta,jonkin verran ahdistusta.Asioista jotka nyt hankaloittaa kaikkea.Ei se Kelalle riitä diagnoosi, ei kunnollinen.Tarpeeksi kattava.

Kelan täti kun soitti,ja tuon kertoi,avauduin hänelle(siis kunnolla)

Annoin tulla kaikki mitä mielessä oli,ja kuinka taistelen,asunnon takia,työni menetettyä,syystä etten voi omaa työtäni tehdä,koska yötyö ja poikani liian nuori olemaan yön yksin.

Tyttäreni (tuo nyt blogissani odottava äiti)lähti kätilö opinnoille Tampereelle,ja suku on Turussa,isä pitää vain vkonlopun joka toisen,ja yksityistä lapsenvahtia varaa reilun 10e,n /h palkalla  palkata,sain karenssin, kun minun piti kertoa työkkäriin kaavakkeella,miten koitan lapsen hoidon järjestää.

Listasin: 1.Tarhaan ei oteta,2.Isä ei pidä,3.Sisarukset asuu muualla,4.Sisaruksia ei ole,ja omat kaverini,eivät ole niin läheisiä,5.Varaa palkata lastenvahtia ei ole,6.Koko sukuni Turussa.

Sitten,tuli koulutuskutsu myynnin ammattitutkintoon hain,postitse,ei kuulema mennyt työkkäriin,tuli 3,n /kk työssä olo pakko,ennen kuin saan työttömyys turvaa.

Oma vika,miksi en ollut liitossa,kuten aina ennen olen ollut.

Mutta: siihen nähden paljon olen töitä tehnyt,oli liian raju rangaistus yksinhuoltajalle.Eri asia jos olisin karttanut työntekoa.Sanoinkin,koneeltanne näette historiani.

Infottiin,voisin mennä päiväkotiin "tutustumaan" työelämään.

Siis mitä? minä 3 lapsen äiti,ja 2 jo isoiksi kouluttanut,ollut työssä,koulussa,toden totta tiedän mitä työ on.

Viimeisin vartijan piirikuskin työ vajaa 4 vuotta,vastuullista,rankkaa,ja samalla taistella ex asunnon homeasioista,eli mielestäni olisin edes tuon työttömyysturvan jo maksamillani veroilla ansainnut,mutta ei sitten.

Olin tuloton n.6kk(toimeentulotuella)400e käteen,toki lapsilisä+elatusmaksu,mutta silti.

Taas näitä mururasian tsemppilauseita lainattu.En olisi varmaan edes koossa ellen lukisi noita tuekseni.

Kelan täti kuunteli,ja oli samaa mieltä kanssani.

Mutta heillä joku asiantuntija sanoi,jos menisin Hus tutkimuksiin,että saisin kunnon  diagnoosin?,miksi ihmeessä Helsinkiin saakka?

Kuulema siellä parhaat psykiatrit.Sanoin,en jaksa tälläistä pompotusta.

Sanoin olosuhteistani nämä sairaslomat ovat johtuneet,ja nyt asia meni niin,että menen psyk hoitajalle taas,ja ylilääkärille ensi viikolla,saan sitä sairaslomaa.Toivotaan ainakin,koska on minulla muitakin harmeja,talous,lapseni,joka niin hiljainen,kiltti,ujo koulussa,itsetunto alhaalla kun hieman pyöreä,isäni vaimo sairaana,huoli isästäni,ja vaimostaan.Oma vointini,ja nyt kerron,mikä sai minut eilen ihan poissa tolaltani,itkin ja itkin...

Eihän tässä voi työkuntoon tulla,selkä romuna,varaa kuntouttaa ole,hermot ihan loppu,ja haluan olla kunnon äiti pojalleni,en juo,en tuhlaa,koko ajan vaan "taistelen".Itsestään selvistä asioista.

Tuohon kun pystyisi.Koitan ja uskon,toivoen parasta.

Etenkin lapselleni.

Tulin eilen kotiin,juuri kun poikani tullut koulusta,hän hengitti ikkunasta,sanoi hankala hengittää,homeasiassa on astmasta peloteltu,nytkö se sieltä sitten tulee.

Annoin histecin,pidimme ikkunat auki,olo koheni,kurkkua kuulema pisteli,päätin huomenna terveyskeskukseen.Pojalla lääkärikammo,ja kysyikin voiko kurkku mennä nyt umpeen,sanoin ei,kun otit lääkkeen(ei ole ennen ko valmistetta syönyt)kurkkua siis pisteli,huulia kirveli.Kysyin myös kouluruokaa,mitä oli,kaikkea mietin,mutta jos se on tämä viheliäinen asunto,niin aivan kamalaa.

Itkin "salaa"ihan" hysteerisesti.Miten raakaa ja julmaa tämä on.

Pojallani on tuo rankka penisiliini allergia,ja homeasunnoissa on tuota jossain olomuodossa,en osaa tarkemmin selventää.Mutta se ei ainakaan asiaa auta.

Lapseni sai pienenä kuurin,ja lääke aiheutti ensin iho oireet,sitten alkoi kurkkua kuristamaan,ja olikin kiire sairaalaan,piikkiä peppuun,ja kielto,ei missään muodossa penisiliiniä.

Tässä kopioitua tekstiä tuosta.

Penicillium on yleinen homelajike kosteusvaurio 

rakennuksissa. Sitä on myös luonnossa, mutta vain 

lyhyen 

aikaa vuodesta. Sille 

herkistytään rakennuksissa. Homeen tai muiden 

sisäilmaongelmien vuoksi sairastuneiden tilanne on 

Suomessa 

äärimmäisen hankala.

Nyt sitten tänään vien poikani 13.00 lääkäriin,ja hammaslääkärikin sattui heti perään.

Jos saisimme lausunnon,että olemme homeisessa asunnossa toistamiseen,pojan oireilut jne,todistukseen,antaako Asunnot Oy sitten asuntoa?

Minusta tämä on sairasta,terveydellä leikkimistä,syyllistän itseni,olen vähin varoin saanut isommat lapset koulutettua yksin,olen nyt tuloton,kuka tälläiselle antaa asuntoa?Siis yksityinen,vaikka kaiken järjen mukaan se on kaupungin tehtävä.

Ja kun mielestäni,ja miniäni,joka kohta siis lakimies valmis sellainen,etsinyt kaikkia pykäliä joilla auttaa-kaupugilla on asuntoja,syytä emme ole saaneet miksemme saa.Vuokrat on aina olleet ok ajallaan maksettu.

Korjauskehoituksessa elokuussa 2013 oli,että korjataan heti,kunhan asukas löytää itselleen asunnon,ja korjauksen päättymisajankohtaa ei voida ennustaa????

Tänään kävi huoltomies kun katto roikkuu:/

Levy siis painuu sisään,kun koskee,ja nyt turpoilee.

Kuva ei hyvälaatuinen,mutta suuntaa antava.

Huoltomies paineli,on vähän "pehmeää"muttei märkää,kuvat jääkaapin takaa,saivat hänet sanomaan,ettei tuo ole normaalia,sanoin einiin,ja kerroin tilannetta,hänkin sanoi,kaupungin tehtävä uusi asunto antaa,eikä itse etsiä,tämä vikani ole!

Minä otin yhteyttä taas sunnuntaina sähköpostilla terveystarkastajaan,kuka ei ole koskaan tullut paikalle,vaadin homekoiraa,ym tutkimuksia,ei vastannut,soitin eilen,ei vastannut,jätin vastaajaan viestin.Saas nähdä,kaupunki oli asianajajalleni sanonut,että voin ottaa tuohon rouvaan yhteyttä.

Mutta talossamme on eräs asukas tehnyt oikeuskanslerin virastoon kantelun,ei hän(terv tark) mennyt heillekkään,vaikka koko olohuoneen lattian alunen mustapistehometta täynnä.

Hän ei toimi kuten pitäisi.Ei tullut tuonne minun ex asuntoon,joka meni asumiskieltoon.

Kuva kuulema riitti,nyt ei edes reagoi yhteyden ottoon.

Tämä siis se edellinen kotimme,jossa homepurun ajan asuimme.

Moni kyseenalaistanut oikeusavustajaa,miksi itse joudun kaiken tiedon ja yhteydenotot ottamaan,koska edellisessä asunnossa minun avustajani hoiti kaiken puolestani??niin miksi?

Miniäni Lakinainen,on niin vihainen,että miettii mitä asialle voi tehdä,jotainhan on pakko.

Nyt valmistaudun hakemaan lapsosen koulusta,ja sinne terveyskeskukseen.

Jos minulle haluaa laittaa meiliä->

kristiinamenna@gmail.com

Kun täällä ainakaan ei kommentteja näy.

Tai tiedä onko tähän mitään sanomistakaan :)

Hyvää talvipäivää!

-Tinkka-

Surullinen,pelokas,ja loppuunpalanut tähän touhuun,jännittää niin se pojan kohtalokin.

Tämä on niin tätä

                 Mitä tässä voi enää ajatella

Lapin matka aamuna oli tullut sähköpostiini oikeusavustajalta meili,ja se latisti tunnelmaa,mutta en antanut pilata poikani ja minun lomaamme,olen niin tottunut pettymään elämässäni.

Kaupunki,oli laittanut vastineen,että minä "etsin"asunnoista vikoja.

Siis ihan oikeasti järkytyin,miten ihmeessä etsin,kun ne näkyy etsimättä,eli nyt oli siihen vedottu,jotta haluan vain taistella,hakea korvauksia,ja muuttaa.

Niinhän asia ei ole.Koska en mitään muuta pääasiassa hae,kuin homeetonta kotia,vaikka olikin se 200e/kk vuokranalennus laitettu,elokuusta lähtien,niin,lisätty myös jos pääsemme sopuun,asian ei tarvitse olla riitaisa,enkä vaatisi muuta,kuin todella sen asunnon.

Kaupungin vastineessa oli kirjoitettu rumasti,kuinka minä,olisin hakemalla hakenut syitä ja vikoja.He tekivät tarkastuksen elokuussa 2013,ja asunto korjataan,avataan seinää,kattoa,kunhan saan toisen asunnon,muualta heidän kauttaan ei,ja se,ettei voi luvata korjauksen päättymisajankohtaa.

No kukapa voisi,läpimätä talo!Haluavaat meidät kokonaan vuokralistaltaan pois,koska asuntokanta huonoa,ja olen se kiusankappale.

Kirjeen oli vielä kirjoittanut asukaspalvelu päälikkö,ei rakennusinsinööri,taikka isännöitsijä,jotka asiaa hoitavat.

Eli,edellinen asunto kun oli kamalassa kunnossa,josta olenkin kuvia laittanut,ja homepurku tehtiin suojaamatta paikat,meidän asuessa paikalla,on lääkärikin sanonut,altistus tuolloin oli aiheuttanut herkistymisen homeelle.

Edellinen asunto meni asumiskieltoon valokuvieni perusteella,nyt ei terveystarkastaja edes siis tule paikalle,saati ota yhteyttä!

Laitoinkin,(vastaukseeni)että vaikka väännän rautalangasta ei asia muuksi muutu.Aina keksivät jotain,eihän tuo voi olla laillista!

Mutta miten voivat kiertää asiaa.Kirjoitinkin avustajalleni,kuinka tuntuu,että kaikki olisi lahjottu.

Heidän oma tyly,väärä,syyttävä asenne vaan jatkuu!!

Eli, nyt on aivan muut syyt,ja taas minun syyni,etsimällä etsin vikoja,vaikka sairastelemme,asunnossa on korjauskehoitus,näkyvä home,ja vielä lisätty ei ole todettu hometta.Kuka sen sitten toteaa?

Ai miten tuo home sana on kuin kirosana jo minulle!

Välillä en jaksa edes puhua koko asiasta,tai puhua mitään.

Mutta kaikesta huolimatta,laukut pakattiin ja kohti lentokenttää,

Poikani tuo 12v,tuleva pikku eno oli aivan innoissaan,hän on niin paljon joutunut näkemään,kuulemaan,kuinka on hankaluuksia,ja niiden perään koitetaan järjestää koko ajan jotain.

Lentomatka oli mukavalla tavalla jännittävä.

Nopea,ja perillä oli vastassa vanhin poikani avovaimonsa ja Siperian Huskyjen kanssa.

Ihanaa,saapua sinne,siis kaikki murheet ja mielipahat kirjeestä joka tuli vastineeksi homeasiassa,jäi Kymenlaaksoon.

Ainiin,olihan yksi paikka jonne heti menimme.

Kivan niminen apteekki,tuonne hakemaan poskiontelokuurini,joka nyt toki ei ole muuttanut köhääni suuntaan tai toiseen.

Sitten tuo 3pv vaan lomailimme.

Söimme ulkona,kokkasimme yhdessä tortilloja,ulkoilimme,nautimme toistemme seurasta,pelasimme monopolya,kävimme ostoksilla,ja Napapiirillä joulumaassa.

Voi kun oli oikeasti paikallaan tuo loma.Siis se oli todellinen irtiotto täältä kurjuudesta.

Eipä ollut nuorimmaisella pääkipua,ei aamulimaisuutta,ei kurkkukipua,huulien kirvelyä,ei mitään.

Hyvä unikaverikin,aivan ihana,toinen nukkui siinä ihmisen lailla.

Välillä pää tyynyllä.

Tälläistä ei meilläpäin saa.Nam.

Suosittelen keskustassa choco Deli paikkaa.

Kyllä nämä sellaisia kullanmuruja ovat että iloa toivat jokaiseen päiväämme,aina hyväntuulisia ja innokkaita,iloisia pienemmästäkin,ja etenkin todella kilttejä,ja rauhallisia.vetolenkillä tosin meno oli päätähuimaavaa,mutta upeaa katseltavaa.

NAPAPIIRILLÄ

Kyllä oli kaikenlaista kivaa ja toki tuli haikea kotiinlähdön aikakin!

Tyttäreni tuo tuleva äiti,oli meitä vastassa kentällä,ja matka taittui mukavasti kotiin, meillä kaikilla.

Olisi sinne Rovaniemelle mielellään jäänyt,ja menemmekin ensikuussa uudelleen,näin sovimme,jos sattuu sopivan hintaisia lentoja olemaan,jo nuorimman poikani tähden.

Hänen paras kaveri muutti Ouluun,eei ole ketään ystävää kotioloissa,on koko ajan elänyt tässä home rumbassa,ja kaikkia vaivoja kun molemmilla on,niin on todellakin ansainnut irtiottoa tästä,hän pieni poika kuitenkin,jolle matka oli erittäin mieluinen kuten minullekkin,lisään vielä nuorin poikani ei milloinkaan pyydä mitään,on tyynen rauhallinen,ja ansaitsee paljon parempaa,mitä nyt joutunut kestämään.Ja isoveli on ollut aina hänelle se ykkösjuttu,

Tämä homeinen koti oli ennallaan kun saavuimme,ja emme todellakaan innoissamme,että onpa ihanaa palata,päinvastoin.

Kisut odottivat,joita tyttöni oli hoidellut matkamme ajan.

Nyt olen saanut erään fb ryhmän kautta aivan valtavasti positiivista kannustusta taistossa.

On tullut ihan esimerkkejä tapauksista,jolloin ihminen ei parane edes heti puhtaaseen kotiin päästyään,ja sydänvaivoja voi home teettää.(en tiedä,itselläni tuo tärkeä elin tutkittiin viime talvena)

Ambulanssilla lähdin kun pulssi korkea,vikaa ei löytynyt,oli holter mittaus,sydän ultra jne.Mutta turvattomuus,kaksin pojan kanssa,mutta kilpirahaseni oli liikatoiminnalla,se saattoi olla osasyy,

Ja eräällä foorumilla tietopakettia tuosta,juuri kilprauhanen on se joka kerää myrkkyjä,eli jos on esim homeasunto,ei lainkaan epätavallista,että tuo rauhanen oikuttelee.Kommentteja oli paljon.

En toki tiedä miten minun kohdallani.

Se nyt päivän selvää täällä ei terveellistä asua,missään nimessä!

Nyt lähti kirje nro 2 oikeusaputoimistolta Asunnot Oy.lle-jännityksellä odotan,millä nyt minua herjaavat,kuten huomaa,en jaksa edes toivoa elätellä ja hyvin ovatkin saaneet minut muserrettua.

Nyt kuitenkin vedotaan siihen,että maalikkokin näkee,kuinka kuvissa on hometta,ja on lääkärinlausuntoa,ja oirelistaa,sekä,vaatimus,homekoirat,eiväthän ne niitä voi antaa,kun tulos on ilmiselkeä.

Helteelläkin seinä märkä,ja viemäri valuttaa edustallamme.

Ja kauhea tämäkin,rahaa jos olisi ottaisin näytteet ja tutkituttaisin,mitä kasvaa.

Mutta laitoimme yhteistuumin asianajajan kanssa,että mikäli asunnossa ei havaita ongelmaa,jätän vaatimukset sikseen.

Oli siinä pitkässä kirjeessä paljon muutakin.

Etteivät VOI vedota,että etsin vikoja,olen asunut kumminkin samalla paikkakunnalla 17vuotta,ja en ennen näitä kahta homeasuntoa ole mistään valittanut,saapi nähdä mikä on asuntojen seuraava siirto,nyt vaadimme homekoiria,ja lisättiin jos maksan itse?millä? no en millään,mutta kunhan laitettiin,että tutkitutan itse,ellei nyt ala tapahtumaan.

Tämä asia on saanut ihan sairaalloiset piirteet,ensin viat,ei sijaisasuntoa,sitten ei kuulema ole todettu hometta,sen jälkeen olikin,että etsin vikoja vaan korvauksien toivossa,minä jolta mennyt kertaalleen koko omaisuus.

Kohta varmaan,että olen kastellut itse,jännityksellä odottaen,tai pelolla,miten nöyryyttävät vielä.Kaverit kysyvät,että olenko oikeasti tehnyt kaikkeni,en voi kun katsoa,ja sanoa mitäpä luulet.

On seurakunnasta sossuun,oikeusaputoimistosta,lääkäriin,kaikki kunnan tahot,ihan mielestäni kaikki,hengitysliitosta homepakolaisiin.

Asiaa olisi laittaa,muttei romu selkäni anna kauempaa kirjoitella,joten,palaan asiaan,ja koitan nauttia,poikani kanssa hänen vapaapäivästään.

Isi viikonloppu oli,mutta se peruuntui,isän puolelta.jälleen-

No suututtaako minua,ei todellakaan,nautin pojasta,eikä harmita poikaa, sopeutunut tuohonkin.

Ja sieltä Lapista kumminkin ammensimme voimia.

Palailen asiaan taasen,on takataskussa muutamia juttuja jotka tästä jäi pois.

Pikkuisen positiivisuutta peliin,voisi huonomminkin olla.

Kaikilla omat surut/murheet,eikä niitä voi mitata tai arvostella.

Pirtsakkaa Lauantaita

TINKKA

Kyllä koetellaan taas pientä ihmistä!!!

 Kun ei suju,niin sitten ei suju!

Antibioottia saadessani,joka oli valmiste mikä ei poskionteloitani hoida,sai vaan lisää eri oireita,ei riittänyt harmittamaan mieltä,lisää tuli monenmoista.Tällä kertaa liikaa,näin parin päivän sisään.

Maksoin maanantaina normaalisti tästä homeasunnosta normaalia vuokraa,niin menin ja mokasin,en voi syyttää kuin itseäni,olenkin tottunut itseni ruoskimiseen,en muita syytä,minun vikanihan tämäkin oli.

Kerron;Saan asumistukea,koska olen yh äiti,ja en nyt ansiotyössä vaan sairaspv. rahalla,joka pieni,ja joka hylätään aina ensin,kuten olen kertonut,ja uusi todistus,jolloin menee läpi.Lisätään oirelistaa jne.

Nyt jo masennusta ja ahdstusta laitettu B todistukseen.Mutta viimekuussa Kela laittoi asumistuen suoraan minulle,luulin,että nytkin,ja maksoin vuokran,noh, Kela olikin laittanut asumistuen vuokranantajalle,eli sinne meni suurempi summa mitä vuokra on,ja kaikki pois omasta budjetista.
Tämä on käsittämätöntä,ei niille,joilla ei tiukkaa,mutta kyllä harmitti.

Koitin nopeuttaa rahani takaisin saantia tuon ylimääräisen maksun osalta,tulostin kuitit,skannasin ne koneelle,(keskellä yötä kone surrasi täällä)
Lähetin tuonne ihanalle Asunnot Oy,lle.

Soitin vielä aamulla perään,ja kerroin tapahtuneesta,ja todistus aineisto laitettu meilin liitteeksi,kuitit siis.

Eihän sekään onnistu ennenkuin heillä näkyy se maksu.

Kerroin kuinka skannasin ne ja voin tulla näyttämäänkin,kuulema palauttaa,kun omissa maksutiedoissaan sen näkevät.
Kiitos; enhän olekkaan lähdössä kuin Lappiin,että rahat olisi olleet tarpeen.Ei sitten.
Lapseni nuo isommat lohduttivat,että he antaa sen summan,no en todellakaan huoli,kultaisia ovat,mutta olen välillä "jopa juksannut"kun kysytty,mikä rahatilanne,sanonut,että ihan hyvä,vaikka kaikkea muuta.
Pääasia nyt,että tuo tuleva pikku Eno pääsee kotoa pois isoveikalleen,joka on todella tärkeä,ja toinen kuullut vaan,erilaisia ikävyyksiä,koulurintamalla,homeasiaa,vaivoja,ja kaikkea muuta,mitä ei pikkumiehen tarvitsisi.

Tämä joka asiasta taistelu,alkaa jo verottamaan voimia,stressinsietokyky on madaltunut,enkä ihmettele,mikään ei mene kuten pitäisi.Koitan kuitenkin olla tasapainoinen hyvä äiti pojalleni,ja myös rakkaalle tyttärelleni,joka sisällään uutta ihanaa elämää kantaa.
Ei home,ei rahahuolet,vaivat,ongelmat,eripurat ihmisten kanssa,vie sitä iloa pois.Uusi elämä on kuitenkin eniten se, josta kannattaa iloita.

Ei paljon homeet mielessä kun tätä pientä katselee,vaikken vähättele,etten halua 12v poikaa sairastuttaa saastuneessa asunnossamme.

Nyt 5pv. sairasloma loppu,(eli olen kokonaan vailla tuloja) uutta todistusta odotellaan,sitten varmana bumerangina Kelalta takaisin-> uusi lääkärireissu, odotellaan taas(muutama viikko) noita jokusen satasen rahoja.
Päätös kun tulee,ja jos se myönteinen,onkin taas saikku jo melkein loppu,ja uusi yritys,voisi vaikka kerralla laittaa esim 2kk sairaslomaa,olen kuitenkin painanut vartijan töitä tosissani,paljon,pienellä palkalla jne,hoitanut lapseni,ja kaiken lisänä maksan tästä murjusta täyttä vuokraa.
En häpeä sairaslomaa.Kuorma jota kannan on suuri.
Se kun jäisi pelkkään homeeseen,mutta ei.

Oikeusavustajan vaatimuksessa on elokuusta vuokranalennusta pyydetty n. 200e/kk,mutta sekin soviteltavissa,jos meille puhdas koti,ei ole kuulunut sieltä saralta mitään,ei yhtikäs mitään.

Suututtaa.Mutta ei auta!

Nyt pitäisi taas olla uudet antibiootit e reseptillä,ja huomenna sitten hakemaan,taas...

Jotain hyvääkin,suurta hyvää,sain vanhimmalta pojaltani ja rakkaalta miniältäni,minulle ja nuorimmalle pojalleni,Lapin matkan joululahjaksi.

Lennämme huomenna Rovaniemelle aamulla.

Eli, Rovaniemen apteekkiin heti sitten suunnataan.

Hienoa sekin,vitsi vitsinä,mutta voi vaikka antibiootti paremmin toimia,siellä iloisissa energioissa.
Ja mitä siellä odottaa meitä myös.

POJAT <3 Siperian Huskyt
Niin ihanat,iloiset kiltit,urheilulliset,ja mainiot.
Se ääni jonka saavat aikaan, kun tapaamme on ulvontaa,haukuntaa,niin ihana jälleentapaaminen aina,siinä näkee kuinka osaa koira näyttää tunteensa,moni ihminen sitä ei osaa.Kuten miniäni sanoo kauniisti aina,toiset niin "vilpittömiä"kyllä ja rakkaita meille!

Kaiken tämän taistelun lomassa matka tekee hyvää.
Tyttäreni,joka odottaa vauvaa,josta myös blogini toisessa kirjoituksessa kirjoitan,hänen odotuksestaan,mummeliksimie.blogspot.fi vie meidät aamutuimaan kentälle.
On nyt meillä yöpymässä kissoineen,koska asunnossaan ilmeni tänään ongelmia,jota olen minä vuokran antajansa kanssa selvitellyt.Siksi minä koska olen jo asuntotaiteluiden kanssa paininut,ja haluan säästää tytärtäni,avomiehensä on jääkiekon parissa,niin minä nyt mielelläni autan.
Hän mies,joka ottaa asiat heti hoitaakseen,mutta siitä enemmin tuossa isovanhemmuus tekstissä.
Ei miehestä(vuokranantajasta)vaan mitä nyt tapahtui siellä.Eli voi karanteeniin joutua monestakin syystä.Oveni ovat kyllä aina auki lapsosille,ja ystäville.Ja unohtamatta eläimiä.

Ilmoitin meidät tyttöni kanssa täälläpäin olevassa eläinsuojelutapauksessa,antamaan,ns koiratehtailua harrastavan(ilmeisesti)tutkinnassa vielä,pulassa oleville pikkukoirille sijaispaikkaa.Mutta ne ovat eläinlääkärin kautta toimitettu jonnekkin.Asia epäselvä.

Eli tämä päivä ollut aikamoinen,muutama ystäväni on ollut jopa meistä huolissaan,ja yksi tulikin hieromaan,kipeää selkääni,ja toi tullessaan herkkuja,ei tarvitse paljoa,kun tulee hyvä mieli,ja ennenkaikkea se,että näkee joku välittää,sanat on sanoja,toki lohduttaa,jotka vaivautuu keskustelemaan,ja ovat kiinnostuneita,itse arvostan sanojen sijasta tekoja.

Joiltain ei kyllä edes ymmärrystä saa,ja ei se mitään,kaikilla omat ongelmansa,mutta kyllä itse olen tukena,jos vain voin,vaikka itselläkin vaikeaa.
Koen olevani hyödyksi saadessani auttaa.

Se ei ole itseltä pois,jos toista kuuntelee,tai tekee toisen hyväksi mitä ikinä kykenee ja pystyy.Päinvastoin,se antaa hyvän mielen.
Mutta tämä vain minun mielipiteeni.

Saan näistä aforismeista voimaa,uskoa,ja luottamusta siihen,että miten toimin teen oikein,ja vaikka pahalta tuntuu,se ei ole minun vikani.

Tähän loppuun,koitan saada koneeni ehjänä Lappiin,ja kirjoittelen kuulumiset sieltä.

Sinne nuuhkutettavaksi huomenna pääsemme.

Oikein hyvää yötä!Tässä omat rytmit aivan sekaisin,yöt menee monesti valvoen,mutta kuulema kuuluu tilanteeseeni,liikaa nyt mielessä murheita.
Oli hoitajan mielipide kun annoin kaikki tulla ulos.

Vaikkakin ilonaiheita on,sain tänäänkin kuunnella pikkuisen pörriäisen sydänääniä,ja niin jyskytti nopeasti ja kauniisti,tyttäreni mahassa,otti meitä varten Doppler laitteen mukaansa.Ja tuolla nyt uinuvat,kissojen kanssa =)

-Tinkka-

ANTIBIOOTILLA ALKAA VUOSI

                Antibiootilla alkuvuoteen

Tätä kröhää ja köhää taas jatkunut niin kauan,että jouduin perjantaina menemään terveyskeskukseen katsastamaan poskiontelot,ja kyllä taas oli oikeassa tulehduspiikki,vasemmassa vain limakalvoturvotusta.Crp oli onneksi ok,jokapäiväinen päänsärky,toki saanut popsimaan särkylääkettä,ja se oma ongelmansa,oireilee vatsa,sitten lisä stressiä ihmis suhteista.

Kehuttava,että on ns,oma hoitaja,sain hälle purettua muutenkin epämiellyttäviä tunteitani,siis ihan kaikkea,oli niin taas "kuorman kevennystä",kun näki,jollain aidosti kiinnostusta kuunnella,vaikka oli jonoa,ja varmasti kiire,mutta tuollainenkin saa tosi hyvän mielen.

Hän sanoikin,että olisi jo nykyisessä tilanteessa tarpeeksi,ettei muita harmeja tarvisi.Hän kyseli ja kuunteli.Se taito on upea,kaikilla sitä ei valitettavasti ole.Eikä voi ollakkaan,olemme niin erilaisia.

Täällä on tapana,hoitaja konsultoi lääkäriä,ja e resepti apteekkiin,no koitinkin soittaa asemalle vielä,ettei vaan laita Amoxinia,olen saanut sitä aikanaan 6 kuuria putkeen,sormessa oli ruusunpiikki(työssä puutarhalla tullut silloin)ja siinä oli bakteeri,jota on maaperässä,tuli paise ym,ja kesti kauan!

Muistaakseni enterobacter, siitä otettiin bakteeri näyte,jotenka tuo antibiootti ei ole poskionteloitani sen koommin hoitanut

Kuulema oma lääkäri oli poissa,uusi lääkäri talossa,hän kirjoittaa kuurin.

No tottakai,ennen ajoa apteekkiin kun tutkin kanta.fi sivulta koska on laitettu, niin mikä se siellä olikaan Amoxin,ja tk jo kiinni,pyhät alkoi,voihan saamari soikoon,en saa tuolla lääkkeellä kuin vatsani sekaisin ja kamalan hiivan :)

Mutta pakko hakea,sitten taas probiootteja suojaamaan vatsaa,kallis reissu,nenäsumute,ja näin.

Noh odotan tiistaita,jotta saan kysyttyä,voiko lääkkeen vaihtaa,oma lääkäri ei tuota minulle kirjoita tietää,ettei ei auta,vaikka se ensisijainen onkin poskionteloihin,saan parhaan avun Doximycinillä-kuureja on napsittu kyllä,ja tk,n koneellahan näkyy myös,että käyn siellä sairaanhoitajalla (psyk sellaisella) "juttelemassa"koska tilanne on kärjistynyt hankaluuksien osalta sellaiseksi,että on omat hermot koetuksella,olen sairaslomalla,stressaan taas hylkääkö kela hakemuksen,ja olen taas toimeentulotuella,jolla ei elä-vai saanko jatkoa sairaslomaan.

Tämäkin kuluttaa,kun on jo 4 kerta kun laitetaan hakemus kelaan,aina tullut Ei lausunto,hylätty,sitten uusi lääkärin aika,ja lisätekstiä saikkulappuun,jolloin mennyt läpi.Jännitys toimeentulosta,sekin tuntuu vievän voimia,onhan se iso asia.

Ne tietävät joilla on kokemusta.

Tässä pitäisi syödä vaikka mitä vitamiinia,hivenaineita yms,koska myrkkyä tuo home on,sitten antibiootit vie vastustuskykyä ,oikeasti keho tarvitsee apuja,mutta milläs menet ostamaan,se olisi satasen keikka apteekkiin jos riittääkään.

Olen näitä paljon tutkinut,mitä keho tarvitsee silloin kun joudutaan elelemään asunnossa jossa ties mitä kaasuja on tai itiöitä,ja toki vastustuskykyä vahvistamaan.

Ja huoli poikani tilasta,ettei nyt mikään astma yms pukkaa hänelle.

Tämä kun on home asunto,ja se ei ole terveellistä.Olemme aikanaan sen pahan altistuksen saaneet.

Ja tälläisessä kuukausi paikat avoinna,kahden lapsen kanssa,ja homepurku,meidän paikalla ollessa,tai itse painoin yötyötä vartijna 136km työmatkaa,ja tytär hoiti veljeään,teki päättötyötä.

Miten me kestettiin tuo aika.Hurjaa..

No huulet kirvellen,ja silmät turvoksissa,kunnes alkoi muut oireet.

Olihan oireiltu,lievemmin,kun kohdat kaappien sisällä "piilossa"

Selittyi oudot lasten kuumeilut,väsymykset,päänsäryt ja joukko muita vaivoja.

Psyyke ainakin ollut kovilla.

Välillä pistää miettimään,kun puhuu kosteus/home asioista jollekkin,ja vastauksena saa,meilläkin "kai" oli, se korjattiin heti jne.onpas lohduttavaa,ennemmin olisin hiljaa itse,jos toinen kamppailee tämän tästä tuloksetta,ja itse suit sait,lattia,tai mikä kohta vaan auki,remonttimiesten kanssa,kun oireilee tai haisee home,ei pitäisi ohittaa toisen epätoivoinen tilanne kertomuksella kuinka oma asuntonsa korjataan heti tai joku tila.

En edes kehtaisi.Siis onni,että jollain ratkeaa noin,mutta olisi edes kiitollinen,sitä en koskaan jutuista kuullut.

Se on monella raha joka ratkaisee,itse pienituloisena,en asialle minkään voi,mutta en vastaavassa tilanteessa,edes kehtaisi omia heti kunnostettuja kohtia mainostaa.En sitten millään ilkeäisi.

Tai väärä sana,ei mainostaa,vaan toteamus,se purettiin,korjattiin,ja ei siinä odoteltu,olisi edes sen verran miettinyt,että olisi vaikka jättänyt kertomatta(ei sitten tullut mieleen,että toiselle vaikka tulee paha mieli)ja nyt on kuitenkin tuttavasta kyse,niin hassuja juttuja saanut/joutunut kuulemaan.Meistä jokainen tyylillään.

Kuinka puretaan se ja se, eivätkä edes siinä kunnossa kun meillä-(on vaan olettamus,ja tunkkainen haju) täällä koko ajan erikoinen haju,näkyvät homeet,lapsi sanoo silmiin käy,kamppailtava,etten katkeroidu,se ei ole hyväksi,ja en halua sellainen olla.

Itse en kuuna päivänä kehtaisi jos itsellä mahdollisuus korjata/korjauttaa heti,toinen odottaa kuukausia,yli puoli vuotta lapsen kanssa,edes puhua mitään, kuinka omat asiat heti kuntoon.

Ja olla noteraamatta toisen hätää.Onko itsekkyyttä,vai ajattelemattomuutta,sitä miettinyt usein.

Eikä varmasti edes kiinnosta asiamme,kohan itse ei joudu elämään näin.Sanoisi edes jotain,muuta siis kuin puhuisi itsestään!!

Ihan ajattelematonta!Sanon kuinka on kamalat seinät,vastaus,joo meillä meni laitettu nyt se ja se,ja taas se,eikä näkyviä homeita missään.Suututtaa oikein.

Se on minun mielipiteeni,ja en ole onneksi asiassa yksin,myötätuntoa olen saanut,ja siitä olenkin kiitollinen,ja ymmärtäviä henkilöitä onneksi tuo suurin osa on!

Vanhemmat lapseni,poikani kummi,ja homepakolaiset,vertaistukiryhmät.Naapurit.Työkaverit,pari ystävää,kaupungin valtuutettu,ja eräs suuren lehden toimittaja myös.Se oli aika hieno tunne,kun kiinnostui.

Jopa sossun virkailija kysyy,miten lapseni kanssa voidaan?

Hän omalla ajallaan,jaksaa miettiä minua ja poikaani.Etsiä meille asuntoa,poikani kummitäti löysi asunnon meille,mutta siinä olisi tullut koulun vaihto,kysyin kuljetuksista,ei onnistu,

Nuorimmainen kun on ns erityisluokalla,oppimisvaikeuksien vuoksi,

Hänen toive,ettei äiti minnekkään kauas,ettei koulu vaihdu.

Kavereita ei ole kuin koulussa,ja on poika joka ei helposti tutustu,ihan toisenlainen muksu kuin minun vanhemmat lapseni,ja kunnioitan toivettaan.

Täällä vaan odotetaan,mulle ei tämä olisi niin hätäilyä.Jos olisin itsekseni.

Mutta kun on alaikäinen lapsi asia ihan eri.Uskon,että monella tilanteessa tälläisessä olevalla on samat huolet,lapsesta ennenkaikkea,ja hänen terveysriskistään.

Tämä ei yhtään tee oloa mukavammaksi,juuri joulun alla oli poliisit pihallamme,ajoin kotiini,niin tuli eräs nainen kysymään yhdestä rouvasta,olenko milloin nähnyt?

Juttelimme,ja viikkohan siinä oli mennyt,kun ko naista näin :(
Ovenavaukseen odottivat huoltomiestä,en yksityiskohtaisesti voi kirjoittaa,mutta,ikävää surullista,ja harmittavaa,koska,poliisien jälkeen,tuli toinen auto.

Taas mietin, miten ei kukaan tajunnut,kun valot paloi aina jne.

Olen aikanani mennyt läheisen kotiin,ja kohdannut saman,surullisen

ihmiskohtalon.
Siinä meni yöunet,ja mietin,voi kuinka kaikki pitäisi toisistaan huolta,en tarkoita koko ajan,ja aina noita menetyksiä sattuu,niille ei voi minkään,mutta olisi edes apu aiemmin paikalla,tai vaikkei apu,niin asia hoidossa,kun se,että viikon asunnossa ollaan,ilman kenenkään kaipaamatta.

Omakohtainen kokemus,tuossa pihalla tuli kuin päin kasvoja,vaikka siitä onkin yli 20vuotta aikaa.

Siinä meni joulumieli varmana monella,ja itse asunnon ohi kulkiessani,mietin,voi kuin olisi sellainen tilanne,että naapurusto pitäisi toisistaan huolta.En tarkoita holhota,mutta jollain tapaa yhteydessä,ainakin jos on yksinasuva henkilö.

Meni siinä minullakin yöunet,koska tuon saman kokeneena,odotellen asuntoon pääsyä,ja surullinen tapaus tapahtunut,niin,ei sitä ikinä unohda,en uskokkaan.

Ja tuossa alatalossa sattunut sama tilanne vuosia sitten,en asunut täällä silloin,ja jokin aika sitten samassa asunnossa menehtyi koira,nestettä keuhkoissa.

En sano,en mieti,että olisi tämän kaatopaikan päällä olevan asuntojemme syytä nuo surujutut,mutta kuitenkin,haluan pois täältä.

Tässä kaikessa lapset saavat ns pysymään pinnalla,ja ennenkaikkea ilonaiheena tuo kesällä syntyvä pikkuinen,tyttäreni vauveli.

Taas sain kuulla kuinka on vahvat hermoni,mutta ei ne loputtomiin jaksa positiivista eloa ylläpitää-vaikka parhaani yritän,koko ajan,joka päivä.
Mutta uskoa ja toivoa ei saa menettää.Siitä koitan pitää kiinni,ja lapsista saa kummasti positiivisuutta,ei jaksa murehtia turhia,ja muutenkaan asioita,joille ei minkään vaan mahda.
Jos käperryn itseeni,se ei johda ainakaan mihinkään hyvään!

Mutta on aamuja,jolloin mietin,että voihan v,mitä ruoaksi,mitä seuraavaksi jne,voimia kysyy,kaippa niitä annettu sen minkä kestää.
Nyt näyttää sille ettei vatsani kestä lääkettä ja kahvia.
Mukavaa Loppiasta kaikille!
Välittäkää toisistanne!Ja näyttäkää se.

Tinkka 
ps,minusta kun tulee mummo,niin meidän mummo täällä kotona on aika rennoissa meiningeissä.
Oppisi itsekkin rentoutumaan noin,kuin joogaa :)